Arndt Pekurisen (1905-1941) elämä oli lyhyt, mutta vaikutukset huomattavat. Hän eli kuten puhui, väkivallattomuuden, aseistakieltäytymisen ja rauhan puolesta ehdoitta. Hänen johdonmukaisen pasifisminsa seurauksena syntyi Lex Pekurinen nimellä tunnettu siviilipalveluslaki Suomessa vuonna 1931. Laki oli voimassa kuitenkin vain rauhan aikana, ja kun sota syttyi, joutui Pekurinen jälleen ristiriitoihin valtion ja armeijan kanssa. Hänet teloitettiin rintamalla joulukuussa 1941, kun hän kieltäytyi pukemasta sotilasasua ja lähtemästä joukkojen mukana etulinjoille. Elokuva on pohjimmiltaan yksilötarina, jossa näkökulma on vahvasti myös Pekurisen läheisten ja ystävien kertojanäänillä, jotka perustuvat autenttisiin haastatteluihin, kirjeisiin ja muisteluihin. Yksilötarinan rinnalla elokuvassa asettuvat vastakkain suomalainen nationalismi ja militarismi rauhanliikkeen ja aseistakieltäytyjien kanssa. Eri puolilla Eurooppaa älymystön ja sivistyneistön piirissä propagoitiin aseidenriisunnan ja rauhan puolesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Leo Tolstoin viitoittamalla tiellä lähtivät julistamaan Henri Barbusse, Albert Einstein, Romain Rolland, Bertrand Russell ja monet muut. He antoivat julkisesti tukensa myös Pekurisen tavoitteille ja lähettivät kirjelmiä Suomen hallitukselle Pekurisen vankeustuomioiden johdosta. Pekurinen oli näkyvä sodanvastustaja, mutta hallitus onnistui omalla linjallaan vaientamaan kansainvälisen rauhanliikkeen näkyvyyden ja julkilausumat. 1930-luvun kulkiessa kohti loppuaan näki Pekurinen edessään vain tuhon enteet. Elokuva on universaali ja ajaton kertomus mielipiteidensä vuoksi vainotuista ihmisistä.