1970-luvun Rooma oli suurten sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten aikaa. Borghettin perhe on juuri muuttanut uuteen upeilla näkymillä varustettuun kerrostaloasuntoon, joita kiireessä rakennetaan kaupungin vaurastuvalle keskiluokalle. Vaikka perheessä näyttää ulospäin olevan kaikki kunnossa, niin asiat eivät ole niin kuin ennen. Clara (Penélope Cruz) ja Felice (Vincenzo Amato) ovat menettäneet rakkautensa. Kotiäiti Clara on autoritääriselle miehelleen ensimmäiseksi vaimo ja vasta toiseksi lapsilleen äiti. Clara:lla ei juurikaan ole sosiaalista elämää ydinperheen ulkopuolella ja siksi hän alkaa elää elämäänsä lastensa kautta. Kotona oleva stressaantunut tunnelma sekä kotiväkivallan peittely suvun silmissä vie hänet entistä kauemmaksi aviomiehestään. Perheen tytär Adri (Luana Giuliani) kamppailee oman identiteettinsä kanssa ja isänsä harmiksi ystävystyy alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan tytön kanssa. Sisäiset ristiriidat repivät perhettä erilleen kohti murtumispistettä, jota suvun taustalla aiheuttama paine ei yhtään helpota. Terraferma ja Kultainen portti elokuvien ohjauksistaan tunnettu Emanuele Crialese on Rakas äitini elokuvassa tarttunut osittain omaelämänkerralliseen aiheeseen. Sen autenttinen 1970-lukulainen värimaailma on värikylläinen ja näyttävä. Elokuva toimii monessa tasossa ja sen perheidylliä rikkovat ongelmat ovat hyvin samaistuttavia myös nykyaikana.