Ystävään voi aina luottaa… vai voiko? ’Eskon (Risto Tuorila) ja Heikin (Raimo Karppinen) ystävyydessä jaetaan ilot ja murheet ... ja yhteinen hyvin peitelty salaisuus. Perinteiset pikkujoulut venähtävät ja Eskon tyttären Sannin (Mari Perankoski) huumorintaju uhkaa loppua, kun kirjailija isä vielä yllättäen ilmoittaa vaihtavansa uuden kirjansa aiheen tarinaan nuoruutensa kesästä vuonna -74, tapahtumista, joiden piti pysyä salaisuutena kuolemaan asti. Sanni epäilee isällään muistisairautta, eikä tiedä onko kirjan tarina totta vai keksittyä, kunnes palaset alkavat loksahtaa kohdilleen. Tuona 70-luvun kesänä reilu parikymppinen Esko (Tino Nummela) lähti reissuun kavereidensa kanssa, etsimään pappansa jättämää perintöä. Kukaan ei tiennyt, mitä he periltä löytävät. Määränpäässä keskellä korpea kauniin järven rannalla, pojat tapaavat yllättäen toisen retkiporukan. Ilmassa on pirskahtelevaa nuoruuden vapautta, amorin nuolia ja vähän mustasukkaisuuttakin. Rento reissu ja kesän vietto saa uuden käänteen, kun perintö löytyy, salaisuuksia paljastuu ja lopulta ahneus sotkee ystävät heidän tahtomattaan asiaan, joka muuttaa jokaisen loppuelämän. Perintökään ei ole sitä miltä se näyttää.'