Väkijoukossakin itsensä yksinäiseksi tunteva Arthur Fleck etsii edes jonkinlaista yhteyttä. Kulkiessaan pitkin Gotham Cityn nokisia katuja hän pitää yllä kahta naamiota. Yhden hän maalaa kasvoilleen päivätyötään varten. Toista hän ei pysty poistamaan; se on hahmo, johon hän turhaan pakottaa itsensä tunteakseen olevansa osa ympäröivää maailmaa eikä väärinymmärretty mies, jota elämä jatkuvasti kohtelee kaltoin. Isättömällä Arthurilla on hauras äiti, hänen paras ystävänsä, joka nimittää häntä Happyksi. Tämä lempinimi on luonut Arthurille hymyn, joka kätkee hänen tuskansa. Mutta teinien pahoinpidellessä häntä kadulla, pukumiesten pilkatessa häntä metrossa ja klovnikollegojen kiusatessa häntä töissä Arthur ajautuu yhä kauemmaksi yhteiskunnasta.